Kankurikisällit: Minna Lamminpää

Kankurikisälli & kankurin solmuja

Sidoksissa

Kangaspuilla kutominen on ollut osa elämääni 1990-luvun alusta: mielenkiintoinen harrastus, henkireikä, itseilmaisun muoto, mahdollisuus ottaa kantaa maailman menoon, sekä jatkossa ehkä myös ammatti, nyt kun olen saanut toteuttaa pitkäaikaisen toiveeni ja opiskella alaa osaavien opettajien johdolla Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopiston kankurikisälliohjelmassa.

Materiaalit

Olen ehdoton käyttämieni materiaalieni suhteen. Koska oma valintani on se mihin itse voin maailmassa vaikuttaa, ostan uutena nykyään aina luonnonmateriaalia ja mielellään vielä vähemmän kuluttavaa, esimerkiksi loimimateriaaliksi muuta kuin puuvillaa, jonka tuotanto on erittäin ympäristöä kuormittavaa. Toisaalta kierrätän mattoihini estottomasti lähes mitä vain turhaksi käynyttä tai roskaksi joutunutta, kylmää keinokuitua, jota maailmassa on viimeisen sadan vuoden aikana keksitty kehittää. Suurin rakkauteni on villa ja etenkin pitkäkuituinen ja hohtava ahvenamaanlampaan villa. Ahvenanmaanlampaan katsotaan olevan lähempänä meillä pohjoisessa olleita muinaisia lammasrotuja kuin nykyinen 1500-luvulla jalostettu suomenlammas.

Värit

Olen värjännyt villaa sienillä lähes yhtä kauan kuin kutonut mattoja. Kasvivärjäyksessä käytän kohdalleni osuvaa materiaalia. Yhtä ja samaa värisävyä saan käyttööni siten rajoitetun määrän, mutta lähisävyjä sen sijaan runsaasti. Samoin räsyjä käyttäessäni kokoan lähellä toisiaan olevia sävyjä yhteen kokonaisuudeksi. Värit ja materiaali ovat jo olemassa kun alan suunnitella tuotteita. Opiskelujen yhteydessä olen käyttänyt kasvivärjättyä villaa myös huonekalukankaan kuteena ja sekoittanut sitä muiden kirpputorilöytöinä hankkimieni villalankajämien joukkoon takkikankaaseen. Suunnitteluun olen saanut Mynämäen opetuksen kautta paljon ideoita ja värien käyttö on mielestäni suuri ilo.