Katriina Siivonen

 Katriinan blogi: Tekstin ja tekstiilin käsityöläisyydestä 

Kankurikisällien Facebook: https://www.facebook.com/Kankurikisallit 

Minun on vaikea pitää erillään käsin tekemistä ja käsittein käsittämistä. Siksi Seurasaareen Siltakioskiin Kankurikisällien myyntiviikolle 24.6.-3.7.2016 tekemäni tuotteet ovat pitkälti käsitekäsityötä: Seurasaaren virattomia avaimia miniryijyjen nukkana ja 1950-luvulla Lammassillan tilalla seuraavaa käyttöä varten talteen pistettyjä kudelankapuolia purkittamanani purkautuneena kulttuuriperintönä.

Voi tätä varmastikin pitää craftivismin yhtenä muotona; aktivismina kulttuuriperinnön laveaksi käsittämiseksi.

Kisällityöstäni ja sen taustasta

Olen aikanaan saanut toiveeni mukaan lakkiaislahjaksi rahat kangaspuihin. En ollut silloin koskaan kutonut. Kangaspuurahastani jäi hiukan yli, ja sen avulla ostin lähikirjakaupasta Munkkivuoren ostoskeskuksesta Laila Lundellin kirjan Vävboken. Kirja on ruotsalainen ja opastaa kutomaan pyöräspuilla. Käytettyinä ostamani puut olivat pyöräspuut, onnekseni, vaikka vipuspuut ovat Suomessa yleisemät toisin kuin Ruotsissa. Pääsin kirjani avulla jyvälle kutomisesta. Kirjavalintani onnekkuus valkeni minulle vasta myöhemmin, edettyäni kudonnan taidossa pidemmälle.

Itsekseni opettelu jäi, kun lähdin kudontaoppiin ensin kansanopistoon Pernajaan (Östra Nylands Folkhögskola - Kuggom skola) ja sen jälkeen Mynämäen kotiteollisuuskouluun. Olisin jatkanut pitemmällekin, mutta en päässyt Kuopioon käsi- ja taideteolliseen opistoon. Sen sijaan pääsin Turun yliopistoon lukemaan kansatiedettä.

Yliopisto-opintojeni ohessa kudoin omilla puillani sekä itselleni, lahjaksi että myyntiin. Kudoin myös työkseni kesäisin Seurasaaren ulkomuseossa ja Luostarinmäen käsityöläismuseossa. Lapseni syntyivät, opintoni valmistuivat ja pääsin töihin. Elämän ruuhkautuessa vein puuni kellariin, ja työni keskittyi enemmän ja enemmän tutkimukseen. Se tie vei minut mukanaan ensin kansatieteen ja sitten myös tulevaisuudentutkimuksen tutkimuksen ja yliopisto-opettamisen pariin. Kulttuurinen kestävyys ja kulttuurin rooli kestävässä kehityksessä ovat jo vuosia olleet keskeisiä tutkimusaiheitani.

Jäin kaipaamaan kudontaa. Hain puuni esille lähes neljännesvuosisadan jälkeen ja kunnostin ne käyttöön. Tarvitsin verestystä vanhoihin taitoihini ja halusin myös oppia uutta. Siksi lähdin työni ohessa suorittamaan kankurin ammattitutkintoa Mynämäen käsi- ja taideteolliseen opistoon, entiseen oppilaitokseeni nykyisessä muodossaan. Tehtävä oli haastava yliopistonlehtorin ja professorin tehtävien ohessa. En pystynyt laittamaan siihen niin paljon aikaa, kuin olisin halunnut. Suoriuduin kuitenkin, suureksi ilokseni: olen ylpeänä kankuri upeiden kankurikollegojeni seurassa.

Kisällityöni on Räsyliina. Se on palvelu, jonka avulla halukkaat voivat kokoontua kanssani leikkaamaan väsähtäneitä vaatteitaan räsykuteeksi uutta tekstiiliä varten. Tunnelma kuteita leikatessa oli rentouttava ja meditatiivinen, kertoi kisällityöni asiakas. Räsyliina on myös tekstiili, jonka suunnittelen yhdessä asiakkaan kanssa hänen kuteistaan. Kuvissa ovat liinat, jotka olen tällä tavalla kutonut.

Räsyliinoissa toteutuvat käytännössä monet kulttuurisen, ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden piirteet, joita olen teoriassa akateemisessa työssäni pohtinut.